Rouva Ruusunen
Katselen kattoon, ?¤?¤ni?¤ kuuntelen.
Taas Rouva Ruusunen, selloaan soittaa.
Tunnen t?¤n biisin, oon kuullut ennenkin.
Siihen on sanatkin joita m?¤ en muista.
H?¤n yl?¤kertaan, muutti asumaan.
J?¤lkeen sen Jokimaan, joka joutui linnaan.
Katselen kattoon, soittoaan kuuntelen.
Ja kuvittelen sen, mit?¤ sill?¤ on p?¤?¤ll?¤?¤n.
Se on hieno nainen, Rouva Ruusunen.
Rauhaa saa m?¤ en, h?¤nt?¤ vain mietin.
Kerran me mentiin, hissill?¤ kahdestaan.
Sill?¤ muovikasseissaan, voita ja piim?¤?¤.
Ja m?¤ niin tahdoin, tunteenu tunnustaa.
Mut suustain tuli vaan, ett onks sulla kelloo?
Ja kusip?¤inen, on pieni ?¤ij?¤ sen.
Herra Ruusunen, se pikku Hitler.
Sellainen nainen, ansaitsis parempaa.
Antaisin mit?¤ vaan, sellainen nainen.
Mut viel?¤ t?¤?¤ muuttuu.
Ensiksi tietenkin, ty??nn?¤n sen Hitlerin, j?¤tekuiluun
Ja Rouva R:n, sen m?¤ vien etel?¤?¤n.
johonkin l?¤mpim?¤?¤n, en s?¤?¤st?¤ miss?¤?¤n.
Mut ne sen kersat, ne saa j?¤?¤d?¤ pakkaseen.
Ne seiniin piirtelee, ja kusee hissiin.